1988-1999: Pesis on Jymyjuttu

1988

Seuralla on täysosumakausi: edellisvuonna takaisin pelinjohtajaksi palanneen Aulis Väisäsen vetämä miesten joukkue nousee tappiottoman kauden jälkeen ykköspesiksestä takaisin pääsarjaan ja Tanskasen luotsaamat A- ja B-pojat vievät mestaruudet. Superjokeri Unto Väisänen valitaan Itä-Länteen, vaikka Jymy pelaa ykköspesiksessä.

1989

Kuten aiemmillakin nousukerroilla, Jymy tulee ryminällä mukaan pääsarjaan: joukkue kiilaa heti runkosarjan neljänneksi. Hyvinkää on puolivälieräsarjassa Jymyä etevämpi voitoin 2–1. Unto Väisänen ja Jorma Parviainen ottavat lyöjätilastossa kaksoisvoiton ja Janne Vuorinen voittaa etenijäkuninkuuden. Parviaisen ja Vuorisen lisäksi Jymyä edustaa Itä-Lännessä Kari Hakkarainen.

Vuosikymmenen vaihteessa kohistiin Unto Väisäsestä ja hänen jalostetusta viistomailalyönnistään.

1990

Jymy sijoittuu runkosarjassa Alajärven jälkeen toiseksi. Ykköskärki toimii huikealla teholla: Janne Vuorinen (etenijäkuningas), Sami Sirviö sekä Kari Hakkarainen ovat kaikki neljän parhaan joukossa etenijätilastossa ja Unto voittaa lyöjäkuninkuuden 62 lyödyllä, toisena Parviainen 50 lyödyllä. Mainittujen lisäksi myös lukkari Olli Hartikainen valitaan Itä-Länteen, ja Jymyn vahva edustus arvo-ottelussa alkaa jatkuen edelleen.

Jymy häviää ensimmäisen kotiottelun kaikissa pudotuspelisarjoissaan. Siilinjärvi johtaa puolivälierien ratkaisuottelua, kun kotiyleisön pauhu sytyttää Jymyn viimeisissä vuoroissa. Kuolee-huudot raikuvat ja Jymy kampeaa välieriin voittamalla ottelun 9–6. Välierissä Jymy voittaa 4600 katsojan kannustaessa Hyvinkään ratkaisupelissä selkeästi 12–6 ja etenee loppuottelusarjaan Imatraa vastaan.

Aulis Väisänen pelinjohtotehtävissä kaudella 1990. Väisäsen vasemmalla puolella Eero Okkonen ja oikealla puolella Matti Nissinen.

Unto lyö viisi juoksua välilyönneillä ”jalostetulla viistomailalla”, kun Jymy voittaa avausfinaalin Linnalassa 6–5. Keskuskentän uuden ennätysyleisön (5673) edessä Jymy on lähellä mestaruutta johtaen seitsemännessä vuorossa 9–6. Riku Kytösalmen kunnarin johdattamana IPV vie kuitenkin voiton. Kolmas peli on ensimmäinen suora tv-lähetys Sotkamosta. Imatra saa hyvän alun, mutta kolmannessa vuorossa Hakkaraisen ajotilanteessa lyömästä 2-rajapompusta Imatra heittää polttoheiton katsomoon: Jymy saa kolme juoksua ja menee menojaan. Mestaruus palaa Sotkamoon 27 vuoden tauon jälkeen juoksuin 11–5. Joukkueen tähtipelaaja Väisänen lyö yhdeksässä pudotuspeliottelussa 33 ja koko kaudella 95 juoksua. Hartikainen valitaan vuoden lukkariksi, Aulis Väisänen on vuoden pelinjohtaja ja Tapio Korhonen vuoden valmentaja.

1991

Jymy menettää runkosarjan voiton viimeisellä kierroksella Imatralle. Joukkue kaataa Alajärven ja Hyvinkään edeten loppuotteluun, mutta nyt Imatra on selkeästi vahvempi voittaen molemmat osaottelut 10–1. Sirviö voittaa etenijäkuninkuuden, mutta Unto häviää lyöjätilaston voiton yhdellä juoksulla. Väisänen ja Korhonen lopettavat Jymyn valmennuksessa, ja tilalle tulevat Juha Tanskanen ja Matti Nissinen.


1992

Keskuskentälle rakennetaan talkoovoimin uusi katsomo. Pelinjohtajan vaihtumisesta huolimatta rutinoitunut pelaajarunko pysyy kasassa. Jymy voittaa ensimmäistä kertaa Superpesiksen runkosarjan. Ensimmäistä kertaa järjestettävä pesisviikko tuo yli 10 000 katsojaa kolmeen kotiotteluun heinäkuussa. Kuun lopussa kärsityn kotitappion jälkeen Jymy ei häviä enää otteluakaan ja kaataa pudotuspeleissä Vimpelin, Oulun ja Hyvinkään matkallaan mestaruuteen. Etenijäkuningas Janne Vuorinen valitaan vuoden pesäpalloilijaksi. Kaikkien aikojen nuorimpana (26-v) mestaruuden voittanut pelinjohtaja Tanskanen on vuoden pelinjohtaja.

Mestarijoukkue vuodelta 1992.

1993

Jymyn 90-luvun alun joukkue on kaikkein kovimmillaan. Joukkue ei häviä koko kaudella kertaakaan kotikentällään ja voittaa runkosarjan kahdeksan pisteen erolla tehden (edelleen voimassa olevan ennätyksen) 365 juoksua. Etenijätilastossa Vuorinen-Hakkarainen-Sirviö ottaa kolmoisvoiton, ja kärkilyönneissä Hakkarainen (268) ja Vuorinen (255) iskevät yhden kauden ennätystulokset.

Itä–Länsi-tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Sotkamossa. Rankkasade ja vetinen pelikenttä tekevät ottelusta ikimuistoisen ja Itä voittaa Vuorisen johdolla 8–1. Kauden aikana kolmessa ottelussa on yli 6000 katsojaa: avauspelissä Loimaata vastaan, Itä-Lännessä ja ratkaisevassa finaalissa.

Puolivälieräottelussa Seinäjoki alkaa yli 10 juoksun tappiolla ollessaan sateisen illan pimetessä lyödä laittomia ja kopitella saadakseen ottelun keskeytettyä. Tanskanen vastaa jättämällä sisävuoroja käyttämättä. Ainoana runkosarjassa Jymyn voittanut Lippo vie välieräavauksessa kotiyleisönsä riemuksi voiton ja toinen peli menee nitroille, kunnes Asko Tuhkanen lyö voittojuoksun yhdeksännessä vuorossa. Jymy marssii (5–0) kolmannessa pelissä finaaliin ja rökittää Imatran ”dream teamin” avauspelissä 11–1. Toisessa osassa kausi huipentuu 6374 katsojan edessä supervuoroon, jossa Tuhkanen lyö mestaruusjuoksun. Hartikainen valitaan vuoden pesäpalloilijaksi ja Tanskanen vuoden pelinjohtajaksi. Unto Väisänen lopettaa uransa mestaruuteen.

Kauden 1993 ykköskärkeä mainoskuvissa. Kuvassa vasemmalta Sami Sirviö, Kari Hakkarainen, Janne Vuorinen ja lukkari Olli Hartikainen.

1994

Hartikaisen siirryttyä Hyvinkäälle edellisvuonna vuoden tulokkaaksi valittu Markus Meriläinen ottaa lukkarin paikan. Hiukkaan saadaan hiekkatekonurmi ja kentästä tulee muihin kenttiin verrattuna hyvin pehmeä. Pehmeästä kentästä Jymy saa moneksi vuodeksi merkittävän kotikenttäedun ja se on myös voimakkaan sumppupelaamisen edesauttaja. Superpesiksessä siirrytään jaksopeliin ja Jymy vaihtaa peliasunsa väriksi violetti-valkoisen. Kauden aikana muut superpesisseurat tekevät vetoomuksen ”kuolee”-huutojen kieltämiseksi ja vahvistunut Oulun Lippo päihittää Jymyn taistelussa runkosarjan voitosta. Hyvinkää pudottaa Jymyn välierissä. Vanhemman kaartin pelaajista Asko Tuhkanen, Eero Okkonen ja Timo Korhonen päättävät pelaajauransa pronssiin. Hakkarainen voittaa kärkilyöntitilaston.

1995

Jymy vahvistaa rivejään Pattijoelta siirtyvällä Jarkko Kokolla. Puolustava mestari Lippo voittaa runkosarjan pisteen erolla Jymyyn. Viimeisessä runkosarjakohtaamisessa Oulussa on peräti 7280 katsojaa. Jymy pudottaa Jyväskylän ja Seinäjoen matkallaan loppuotteluihin ja käy jopa Oulun keskuskentällä treenaamassa. Värikkäässä ja tunnepitoisessa sarjassa Jymy vie mestaruuden voitoin 3 – 1 tylsyttäen sumputustaktiikallaan Oulun sisäpelin täysin. Kokko valitaan vuoden pesäpalloilijaksi ja Tanskanen-Nissinen pelinjohto-valmennustiimiksi. Jorma Parviainen päättää uransa mestaruuteen.

Kaudella 1994 peliasun väri vaihtui violetti-valkoiseksi.

1996

Asko Tuhkasesta tulee Jymyn pelinjohtaja. Jymy jää runkosarjassa Jyväskylän Kirin jälkeen toiseksi, mutta on pudotuspeleissä ylivoimainen eikä häviä jaksoakaan. Hyvinkää ei pysty loppuotteluissa edes kunnolla haastamaan: Jymy vie ottelusarjan juoksut 36–10. Hakkarainen voittaa kärkilyöntitilaston ja valitaan vuoden pesäpalloilijaksi.

1997

Pesäpallojaoston toiminta eriytetään pääseurasta omaksi erikoisseurakseen ja seuraavana vuonna Superpesisjoukkueen toimintaa varten perustetaan osakeyhtiö. Jymyn pelaajisto kokee isoja muutoksia, kun Vuorinen siirtyy Lippoon ja Sirviö villillä kortilla sarjaan tulevaan Kaisaniemen Tiikereihin. Tilalle tulevat KPK-kasvatit Riku Lokka ja Jarkko Meriläinen. Jymyn pelipaidan väriyhdistelmäksi tulee violetti-oranssi.

Jymy pelaa alkukauden alavireisesti ja Juvalla ennen kesätaukoa koetun suurtappion jälkeen joukkue vaihtaa pelinjohtajaa: Tanskanen palaa viuhkaan ja nostaa joukkueeseen nuoren jokerilyöjä Jani Komulaisen. Jymy päätyy repaleisen runkosarjan pelanneena kolmanneksi, mutta kampeaa välieriin. Kolmannen kerran peräkkäin Jymyä välierissä haastava Maila-Jussit hakee voiton Hiukasta ja pääsee yrittämään loppuottelupaikkaa Seinäjoella 6130 katsojan edessä. Ottelu venyy kotiutuslyöntikilpailuun, jossa isännät pääsevät yrittämään paineettomasti voittoa useaan otteeseen. Jymyn ulkopeli kestää Jarkko Kokon johdolla, ja joukkue vie sarjan viidenteen otteluun, jossa Komulainen ratkaisee loppuottelupaikan läpilyönnillään.

Runkosarjan voittaja Kitee uhoaa loppuotteluiden alla materiaaliylivoimastaan ja pesisasiantuntijat ovat samaa mieltä, mutta Jymy vie sarjan suoraan kolmessa ottelussa. Ratkaisujuoksun iskee Rantakentällä Jarkko Kokko. Hakkaraiselle ja Marko Kähköselle mestaruus on jo kuudes.

Kesästä 1997 eteenpäin Sotkamon Jymy on totuttu näkemään violettioranssissa peliasussa.

1998

Markus Meriläinen vaihtaa Jymy-paidan Kaisaniemen Tiikereihin. Lukkariksi nousee kaikkien yllätykseksi Kari Hakkarainen, joka pelaa sisällä superkauden lyömättä ollenkaan pomppua. Hakkarainen voittaa ylivoimaisesti kärkilyöntitilaston ja lyö superpesiksessä eniten kunnareita (10). Joukkue vahvistuu paitsi Itä-Suomen kiertueelta palaavilla omilla kasvateilla Jarmo Heikkisellä ja Mikko Huotarilla, myös Siilinjärveltä saapuvalla Mikko Kuosmasella. Jymyn matka finaaleihin katkeaa lopulta mestariksi marssivalle Oulun Lipolle välierissä. Kausi päättyy viiteen peräkkäiseen häviöön, kun motivoituneempi Kitee vie pronssit.

1999

Jymyn lukkariksi kaavailtu Jani Komulainen on kauden alussa viiden ottelun pelikiellossa ja joukkue joutuu etsimään uutta lukkaria. Ratkaisu löytyy, kun Matti Iivarinen liittyy joukkueeseen. Iivarinen vakuuttaa otteillaan ja jatkaa joukkueen lukkarina kauden loppuun asti. Jymy voittaa pitkästä aikaa runkosarjan, mutta kausi päättyy katkerasti, kun Pattijoki pelaa joukkueen sisäpelistä terän pois ja pudottaa violettioranssit heti puolivälierissä. Juha Tanskanen jättää pelinjohtotehtävät ja siirtyy kokoaikaisesti johtoportaaseen.