VS
Sotkamo - Kouvola
To 05/08/2021 klo 18:00
Hiukan pesäpallostadion

Jarmo Hakkarainen – Sotkamon pesäpalloinnostuksen sytyttäjä

Tulisieluinen pelaaja, pesäpallon vankkumaton kannattaja, kannustaja, taustavoima ja taktikko. Näin ovat luonnehtineet Jarmo Hakkaraista hänen joukkuetoverinsa ja Jymyn pesäpallojaoston jäsenet. Jarmo Hakkaraista ja Yrjö Heinästä voidaan pitää tärkeimpinä tekijöinä sotkamolaisessa pesäpalloilussa 1950-luvulla. Heinänen ahkeroi taustalla ollen järjestelijänä ja valmentajana vertaansa vailla. Hakkarainen nousi esiin pelitaidoillaan ja joukkueen hengenluojana.

Jarmo Hakkarainen 12.7.1931-29.8.2020.

Vihtori ”Vikke” Hakkaraisen ja Alma Hakkaraisen (os. Laulajainen) ainoa poika Jarmo syntyi Viipurissa 12.7.1931. Nuoruutensa Jarmo vietti Sotkamossa, sota-ajan äidin sukulaisten luona Savonlinnassa ja opiskeluvuotensa Porvoossa ja Helsingissä. Reserviupseerikoulun hän kävi Haminassa. Jarmo opiskeli Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ja työuransa hän teki Vikke Hakkarainen Oy:n kauppiaana.

Vikke Hakkarainen oli nuoruudessaan etevä yleisurheilija, lempilajinaan moukarinheitto. Hän kuului myös Sotkamon Jymyn johtokuntaan. Jarmoa kiehtoivat yksilölajeja enemmän pallopelit. Talvilajeina hän harrasti koripalloa ja jääpalloa. Jääpallo oli Jarmolle erityisen mieluinen harrastus. Toisissa olosuhteissa se olisi voinut olla hänen päälajinsa. Etelä-Suomessa vietettyinä opiskeluvuosina 1950-luvun vaihteessa Jarmo pelasi jääpalloa Porvoon ja Helsingin joukkueiden paidassa. Kainuussa jääpalloa pelattiin pääasiassa Kuhmon Kivan riveissä. Joukkueessa oli mukana useita Jymyn pesäpalloilijoita. 

Pesäpallossa Jarmo Hakkarainen jätti kuitenkin jälkensä kainuulaiseen urheiluun. Hän oli erittäin hyvä vaihtolyöjä, tavaramerkkinään ”piikkilyönti”, eli leikkaus rajoista ulos. Jarmon peliaikaan ei ollut kaarta syöttölautasen edessä vaan 1- ja 2-rajaviivat lähtivät kotipesässä syöttölautasesta. Ulkokentällä hän pelasi juniorivuosina keskeistä roolia polttolinjassa, kun Jymyn ilvesjoukkue (A-pojat) kaudella 1949 ylsi ensimmäistä kertaa välieriin asti. Jymyn Suomensarjassa pelanneeseen edustusjoukkueeseen noustuaan Jarmo otti pian haltuunsa 2-vahdin tontin. Häntä kehuttiin ilmiömäiseksi kiinniottajaksi.

– Vaikka tuli miten pahoja polttoheittoja niin tavattoman hyvin hän aina pallon kauhaisi räpylään jopa selälleen kaatuessaan, on katsomossa nuorena pelejä seurannut Aulis Väisänen muistellut.

Jymyn pelatessa 1950-luvun lopussa SM-sarjassa pelattiin Helsingin Hesperiassa ottelu, jossa huonoja heittoja tuli useampia, ja kenttäkuuluttaja äityi lopulta ihmettelemään, kuinka Hakkaraisen ansiosta palo silti syntyi joka kerralla kakkoselle.

Jarmo Hakkaraisen tyylinäyte Helsingin Hesperiassa.

Jymy pelasi vuodesta 1948 alkaen Suomensarjassa ollen vuosi toisensa jälkeen lähellä nousua SM-sarjaan. Nousuyritykset kuitenkin kariutuivat karsinnoissa, tai siihen, että Oulun Pyrintö tai Muhoksen Urheilijat sijoittui Jymyn edelle sarjassa. Vaikka Jymyn pesäpallotoiminta oli jo tuolloin laajaa ja joukkueita oli kaikissa sarjoissa, tarvittiin nousutavoitteeseen pääsemiseksi parhaiden sotkamolaispelaajien rinnalle vahvistuksia. Jarmo Hakkaraisella oli näissä värväyksissä oma osuutensa. Ensimmäisenä Jymyyn saapui Paavo Hietanen, joka tuli Sotkamoon voimistelunopettajaksi syksyllä 1956. Hietanen oli edeltävällä kaudella pelannut Helsingin Puna-Mustien SM-sarjajoukkueessa. Hietasen lukkaroimana voitti Jymy kauden 1957 Suomensarjan pohjoislohkon ilman tappioita ja toteutti nousutavoitteensa. Kuhmossa opettajana toiminut Kelta-Mustien kasvatti Lauri Reinikainen liittyi mukaan mestaruussarjakaudelle 1958 ja oli Jymyn ensimmäinen edustaja Itä-Länsi-ottelussa. Tuon ensimmäisen kauden päätteeksi sisäpelissä numerolla kaksi pelannut Jarmo Hakkarainen palkittiin Säästöpankin kiertopalkinnolla erinomaisen vaihtolyöntirepertuaarinsa ansiosta. Kehuttiinpa häntä lehtikirjoituksissa Suomen parhaaksi vaihtolyöjäksi.

Muita yksittäisiksi kausiksi saapuneita pelaajia olivat Kalevi Rantakangas Muhokselta ja Antero Niemelä Haminasta. Jälkikäteen katsottuna merkittävin ”kaappaus” tapahtui kesällä 1959. Kolme Jymyn edustajaa saapui kouvolalaisen hotellin aulaan jututtamaan kesätöissä portsarina ollutta KPL:n Itä-Länsi-pelaajaa Pasi Vuorista. Vasta opettajaksi valmistunut Vuorinen sai vihjeen, että Sotkamossa on yhteiskoulun voimistelunopettajan virka avoinna ja sitä voisi hakea vielä muutaman päivän ajan. Kovin montaa arvausta ei tarvittane, kun mietitään ketkä lähetystön laittoivat asialle. Vuorinen saatiin Sotkamoon.

Jarmo Hakkaraisen kyvyt hengenluojana ansaitsevat myös huomion. Peliä edeltävinä iltoina joukkue kokoontui pohtimaan tulevan päivän taktiikkaa ja joukkueen kapteenina toiminut Hakkarainen osasi luoda positiivista uskoa oman joukkueen kykyihin. Jymy pärjäsi odotuksia paremmin mestaruussarjassa ensimmäisellä taipaleellaan kausilla 1958 – 1961 kilvoitellen viimeistä vuotta lukuun ottamatta keskikastin sijoista. Jarmo antoi pelipaikkansa seuran nouseville nuorille Jymyn pudottua sarjasta, mutta jatkoi huolto- ja valmennuspuolella. Kaudella 1962 Jymyn ilvesjoukkue saavutti seuran ensimmäisen pesäpallomestaruuden. Taustavoimina olivat samat henkilöt kuin miesten joukkueella: Martti Heikkinen johti peliä, Yrjö Heinänen ja Jarmo Hakkarainen valmensivat. Taktiikkakeskusteluihin oli saatu uutta näkemystä muista seuroista tulleiden myötä ja mestaruussarjajoukkueet olivat tuttuja, kun Jymy palasi uudistuttuaan SM-sarjaan. Joukkue valmistautui talvella erinomaisesti ja oli sekä kunnoltaan että pelikyvyiltään iskussa. Suomen mestaruuteen ja maakuntacupin voittoon vuonna 1963 yltäneen ryhmän pelaajille on jäänyt mieleen Jarmon palopuheet otteluun valmistautuessa. Hän osasi virittää joukkueen taistelutahtoa ja itseluottamusta juuri ennen kentällemenoa.

Martti Heikkinen, Yrjö Heinänen ja Jarmo Hakkarainen. Vuoden 1963 mestarijoukkueen valmennus- ja huoltotrio.

Kun työpaikoista oli puutetta, järjestyi sellaisia Vikke Hakkarainen Oy:stä. Joukkueen pelaajista noin puolet oli sekatavarakaupan töissä: automiehinä tai toimistossa. Kaupan niin sanotulla miesten puolella työskenteli kujeistaan tunnettu Yrjö Heinänen. Urheilua ei unohdettu. Pihalla harrastettiin kesäiltoina ja pyhäpäivisin viereisessä talossa asuneiden työntekijöiden kesken kuulantyöntöä ja kolmiloikkaa tai pelattiin pesäpalloa, jalkapalloa ja lentopalloa. Kauppa toimi kohtauspaikkana, jossa oli aikaa tuumata ilmoista ja pesäpallosta.

Kauden 1966 päätteeksi Jymy putosi kolmannen kerran kuuden vuoden sisään pääsarjasta. Jarmo Hakkarainen oli tuolloin edelleen mukana pelinjohtajana. Isänsä tapaan hän oli aktiivinen seuratoiminnassa ja kuului Sotkamon Jymyn pesäpallojaoston jäseniin nuoruusvuosista alkaen pitkälle 1970-luvulle. Kauppiaan kontaktit olivat seuran varainkeruussa tarpeen. Vaikka aktiivinen osallistuminen jaoston tehtäviin jäi vuosien myötä, oli pesäpallo silti päivittäinen puheenaihe ja yhteydenpito Jymyyn vilkasta. 

Jarmo Hakkarainen meni naimisiin Marjatta Korhosen kanssa tammikuussa 1952. Heille syntyi neljä lasta ja lapsenlapsia on yksitoista. Eläkkeelle kauppiaan toimesta Jarmo jäi vuonna 1987. 

Urheilu kulki mukana läpi elämän.

Intohimonsa urheiluun Jarmo Hakkarainen säilytti eläkevuosinaankin. Hän harrasti kuntoliikuntaa, golfia ja keilaamista ja seurasi monipuolisesti urheilua. Televisiosta tulleet pitkät urheilulähetykset olivat Jarmolle nautinto. Parhaimmillaan olympiakisojen aikaan Hakkaraisten olohuoneen ikkunat vuorattiin mustalla muovilla ”umpeen”, ettei aurinko paista televisioon. Varsinaisten kisalähetysten loputtua kanava saattoi vaihtua vielä satelliitin puolelle, snookerin tai muun mielenkiintoisen lajin pariin. Hiukan kankaan maastot olivat Jarmolle tärkeä paikka ja hän lenkkeili niin pitkään kuin jalat ja terveys sallivat. Reitti kotiin kulki usein pesäpallokentän kautta, kuten hänellä oli tapana sanoa. Pesäpallokatsomossa Jarmo sai nauttia Jymyn 1990-luvulla alkaneesta menestysajasta. Lajin parista hänellä oli useita elinikäisiä ystäviä.

Sotkamon menestyksekkäässä pesäpallohistoriassa on monta tarinaa, joista Jarmo Hakkaraisen pesäpalloon kohdistama into on yksi tärkeimmistä. Hän oli osaltaan kehittämässä miesten joukkueen iskukykyä vuosi vuodelta kohti lajin huippua ja kasvattamassa innostusta paikkakunnalla. Vaikka omaa osuuttaan Jarmo ei halunnut korostaa eikä tehdä numeroa itsestään, oli hän mukana tekemässä pohjatyötä, jonka ansiosta pesäpallolla Sotkamossa on nykyinen asemansa. 

Pesäpallo ja Jymy olivat lähellä Jarmon sydäntä loppuun saakka. Jarmon muisto säilyy meidän jymyläisten sydämissä.


Jarmo Hakkarainen ja Martti Heikkinen muistelevat ensimmäistä SM-sarjaottelua

Vuonna 2016 kuvatussa haastattelussa Jymylegendat Jarmo Hakkarainen ja Martti Heikkinen muistelevat vuonna 1958 Nurmossa pelattua Sotkamon Jymyn ensimmäistä SM-sarjaottelua.

Katso haastattelu alta!

Teksti: Juuso Hyvönen
Kuvat: Marjatta Hakkaraisen kotialbumi