VS
Sotkamo - Vimpeli
Ma 02/08/2021 klo 18:00
Hiukan pesäpallostadion

Jymyn talvikausi avattiin virallisesti!

Oulun Liposta Kainuuseen palannut Jymykasvatti Saku Hakkarainen kirjoitti tuntemuksia joukkueen talvikauden ensimmäisestä leiriviikonlopusta menneeltä viikonlopulta. Haluamme korostaa, että yllä olevassa kuvassa pällistelee kuitenkin Jere Vikström.

Joukkueen kanssa aloitimme virallisesti pitkän talven uurastuksen leiriviikonlopulla, jonka painotus oli fyysisten ominaisuuksien testaamisessa. Itsestä tuntui hyvältä muutaman vuoden reissun jälkeen palata tuttuihin saleihin ja tuttujen joukkuekavereiden keskuuteen. Ihan kuin olisi kotiin palannut!

Tai no, niinhän minä olenkin…

Keskiviikko 2.11.

Keskiviikkona leirin aloitti pyöräergo, jossa kuntopyörää polkien testataan tämänhetkistä kuntoa aerobiselta alueelta aina maksimikestävyyteen saakka. Täytyy myöntää, että vaikka itsellä on harjoittelua takana tälle harjoituskaudelle jo parin kuukauden ajalta, on kyseinen testi siitä huolimatta melkoinen henkinen työmaa. Jalkavoimasta, tai lähinnä sen puutteesta, johtuen testi asettaa omat haasteensa.

Jalat ovat täynnä maitohappoa jo paljon ennen kuin hengitys ja sykealue alkavat olla niin sanotusti ”punaisella”. Onnekseni pelitilanteessa pyöräily on pienessä, käytännössä olemattomassa roolissa ja itseään saa kiusata minulle luontevalla tavalla: juosten.

Rauta nousee!

Rauta nousee!

Torstai 3.11.

Tämän juoksemiseen liittyvän orastavan aasinsillan kautta köpöttelemme torstain aihepiiriin eli nopeustestiin. Niin omiin tuntemuksiin, kuin muiden kanssa jutellessa esille tulleisiin fiiliksiin perustuen nopeustesti meni kauttaaltaan sangen hyvin! Testin kärjessä oli tungosta, kun kuuden nopeimman ajat mahtuivat puolen sekunnin kymmenyksen sisään. Tämä on varmasti ihan hyvä lähtökohta talviharjoituskaudelle!

Lisäksi kyseisen tuokion aikana testasimme hypyt ja liikkuvuudet. Oma salainen tavoitteeni oli ahdistaa hyppyihmettä, Korhosen Nikoa, niin staattisessa kuin esikevennetyssä hypyssä, mutta se jäi tosiaan kevyeksi ahdisteluksi. Niko vei nimiinsä molemmat osiot.

Ilmeet kertovat kaiken. Kun peli ei kulje, niin se ei kulje.

Ilmeet kertovat kaiken. Kun peli ei kulje, niin se ei kulje.

Perjantai 5.11.

Perjantaina osa kävi polkemassa pyöräergon päiväsaikaan ja testauksia jatketiin illalla koko joukkueen voimin punttisalin puolella. Punttitestit ovat aina olleet henkilökohtainen suosikkini kaikista testeistä. Syynä voi olla se, että voimaharjoittelu on minulle oheisharjoittelun lisäksi erittäin mieluinen ja kiinnostava harrastus. Tämä ei välttämättä päälle päin näy, mutta uskokaa pois!
Painot kolisivat ja tulosta tuli.

Vuodenaikaan nähden olin tyytyväinen omiin suorituksiin ja mieltä kohensi entisestää tietoisuus siitä, että kevääksi on kehitystä tulossa. Tämän harjoitustalven kaksi ensimmäistä kuukautta ovat sujuneet jopa odotettua paremmin ja siksi tässä uskallankin huudella tulosparannuksista. Mitä sivusta seurasin muiden nostoja niin en varmasti ole ainoa joka hymyssä suin salilta lähti. Illan päätti intensiivinen salibandyottelu, johon otettiin täydennysmiehiä TRC-ryhmästä (Training Camp -ryhmä, toim.huom.). Kiva olisi sanoa, että pelattiin tasaiset pelit, mutta eipä pelattu. Tukkaan tuli, niin että kypärä tärisi.

roope-korhonen-sauvat

Pelaajat ravasivat leirin päätöspäivänä Vuokatin länsirinteiden hissilinjaa ylös ja alas.

Lauantai 6.11.

Lauantaina leiri huipennettiin sauvarinnekisaan: Vuokatin rinteillä hissilinjaa ylös ja alas kaikkiaan yhdeksän kertaa. Ja kisana tietysti.

Flunssaisella Saku Jalmarilla ensimmäiset kolme kierrosta oli vaikeuksia saada hengitystä pelaamaan, mutta neljännen nousun puolivälissä kone hurahti käyntiin. Sillä samalla flowlla kisa eteni osaltani loppuun saakka. Ennen viimeistä nousua alkoi tuntua jo melko kurjalta, mutta jätin aivot narikkaan rinteiden alle ja enempää tuntemuksia, matkaa tai olotilaa miettimättä junttasin viimeisen nousun ylös ja vaihde vapaalla rinnettä alas.

Niilon kanssa oli vähän loppukirin tynkää nousuosuudella ja Niilo sen kamppailun lopulta vei. Kaikista kovinta vauhtia piti toinen paluumuuttaja, Jere Vikström, joka oli vauhdin suhteen omassa luokassaan niin ylä- kuin alamäessäkin.
Viikonlopusta jäi hyvä maku suuhun ja palavereiden kautta sai selkeää suuntaa harjoittelun jatkamiseen ja painopistealueisiin. Tästä on hyvä jatkaa!

Teksti: Saku Hakkarainen