Kolmekymppinen Niko Korhonen
Onnittelut 30-vuotiaalle! Sinulla on tässä vaiheessa takana jo pelaajana 13 kautta pääsarjassa. Vieläkö tunnet pesiskentillä itsesi nuoreksi vai joko veteraaniksi?
Kiitoksia! Sanotaan, että kokeneeksi. Kuitenkin tavallaan nuoreksi, mieli on nuorekas. Joukkueemme on myös nuori, joten jos meinaa pelata pesistä pidemmälle, se vaatii nuorekkuutta ja heittäytymistä. En veteraaniksi missään nimessä koe itseäni, sitten 40-vuotiaana, ehkä.
Urallasi olet pelannut sisäpelissä etenijäjokerina, kärkenä, kakkosena ja viimeiset vuodet päävaihtajana. Olet aina ollut myös lyöntivoimainen pelaaja. Nähdäänkö sinut vielä kotiuttajan roolissa ennen kuin ura loppuu?
En osaa sanoa tuohon… ei ole vielä ainakaan sellaisia merkkejä näkyvissä, että siirtyisin kotiutuspuolelle. Se on valmennusjohdon asia, jos haluavat laittaa kotiuttajan rooliin. Vaihtajan rooli käy mulle ihan hyvin. Kotiuttaminen ei ole epämieluisaa, mutta siihen ei ole keskitytty harjoittelussa.
Ajattelin asiaa siltä kannalta, että lyöt palloa lujaa ja myös heität aika lujaa. Eikös sinulla ollut se miljoonan dollarin käsi?
Heh… Joo, se nimenomaan oli. Nyt kun on ikää, ei tarvitse miettiä enää siirtoa baseballiin. Mutta todella paljon on nyt heittovoimaisia ja fyysisiä kavereita nuorissa pelaajissa, jotka voivat miettiä sitä vaihtoehtoa.
Kyllä se (pallo) vielä lähtee sen 150 kilometriä tunnissa kädestä. Olen monta kertaa sanonut nuoremmille, että katsokaapa, vieläkö kymmenen vuoden päästä heitätte yhtä lujaa.
Entä kiinnostaisiko ammattilaiskenttien sijaan baseball-maajoukkue?
Olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus, ei ole poissuljettu vaihtoehto. Voisihan sitä ajatella.
Takaisin peliuraasi. Olette Roopen kanssa ainoat enää mukana Jymyn finaaliputkesta 2011–17. Tuona aikana sait jo isompaa ulkopeliroolia, mutta siirryit pääasiallisesta etenijästä vaihtajaksi ja yhdeksi joukkueen kokeneimmista pelaajista melko nopeasti, kun vuosikymmenen vaihde lähestyi. Millainen vedenjakaja se oli urallasi?
Sain todella paljon oppia kokeneilta pelaajilta, jotka johtivat alku-uran aikana joukkuettamme pelillisesti. Otin niin sanotusti hyviä asioita mukaan. Nyt kun kulttuuri on muuttunut, vähän on pitänyt myös muuttaa oppeja ja palautetta, mitä kokeneena pelaajana annetaan nuoremmille. Kyllä se siirtyminen näkyi, että harjoituksissa varsinkin esimerkin kautta näytti mallia ja tuli enemmän annettua neuvoja.
Jos ajattelen itseäni alle kaksvitosena, niin en olisi varmaan ollut tarpeeksi kypsä ottamaan johtavaa roolia. Se on tullut vasta hiljattain havahtuminen siihen, että minähän tässä näytän esimerkkiä nuoremmille ja jaan omaa tietotaitoani eteenpäin.
Olit isossa roolissa joukkueen tärkeimpänä ulkopelaajana ja päävaihtajana Jani Komulaisen pelinjohtajakaudella (2018–22). Samalle ajanjaksolle osui myös mestaruuskausi, jolloin sinut valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja pudotuspelien parhaaksi sekä kärkilyöntitilaston voitto seuraavana vuonna. Miten summaisit omalta osaltasi menneitä viittä kautta?
Janilta tuli todella paljon luottoa ja sain vapaita käsiä pelata sillä tyylillä, mikä sopi minulle. Tuli sitten vinkkejä ja tipsejä pelaamiseen, jotka auttoivat minua kehittymään. Sellainen kehitysaskel se oli, että oli eräänlainen vapaus omaan pelityyliin.
Nyt Jymyn valmennus on uudistunut ja mukaan on tullut Antti Hartikainen, joka oli vuosikausia päävaihtajan roolissa pelaajana. Miten Antin mukaantulo auttaa omaa pelaamistasi?
Auttaa ehdottomasti. Nyt varsinkin, kun peli on parin viime kauden aikana muuttunut, joten omaa sisäpelaamista pitää muuttaa radikaalisti, että pärjätään kärkitasolla. Antilla on todella selkeä visio ja hirveän hyviä näkemyksiä siitä, miten sisäpelaamista muutetaan. Hän kävi muualla pelaamassa ja sai ajatuksia, joita on tuomassa meidän peliimme.
Avaatko hieman, mitä pelin muutos käytännössä tarkoittaa?
Viime kaudella huomasimme, että ulkopelin merkitys on pienentynyt selvästi. Meillä oli ulkopeliin painottunut joukkue, mutta sisällä emme viime kaudella saaneet mitään aikaiseksi. Varsinkin Vimpelin sisäpeli oli viime kaudella lyöntivoimaista, joukkue pystyi pelaamaan kahdella kärjellä ja sitten oli lyöjäjokerit siellä kaverina.
Miten koet Mikko Kuosmasen paluun pelinjohtajaksi omalta ja joukkueen kannalta?
Ainahan pienet muutokset ovat hyväksi. Valmennuksen uudistuminen tuo piristysruiskeen tähän talviharjoitteluun, joka on pirun pitkä aika. Päävastuu valmentamisessa on ollut Jussilla, Antilla ja Sakulla, jotka vievät treenaamista tahtomaansa suuntaan. Odotan Mikolta uudenlaista näkemystä aiempaan verrattuna, nyt kun hän on saanut viisi vuotta tarkkailla katsomosta peliä. Ihan mielenkiinnolla jään odottamaan taktista puolta, mitä uutta saadaan peliin tuotua.
Suhteellisen erilainen porukka on nyt kasassa kuin mitä Kuosmasen edellisellä valmennusjaksolla. Mitä ajatuksia siitä?
Olemme tosiaan menossa nuoremman kaartin ja nuorennuksen suuntaan. Tosi paljon on nuorentunut porukka. Nyt on vähän tämmöinen uudelleenlähtö (vuoden 2020) mestaruuden jälkeen. Montaa pelaajaa ei siitä joukkueesta löydy. Olemme uuden tulemisen edessä. Koen, että Mikko on oikea ihminen viemään sisäpeliin painottuvaa muutosta eteenpäin.
Mainitsit talvikauden pituuden. Miten fysioterapeutiksi opiskelut ovat muuttaneet näkökulmaasi harjoitteluun ja kehon huoltoon, vai ovatko?
Nyt olen osannut muuttaa ajattelutyyliäni. Koulusta on saanut paljon uutta. Anatomiaa ja ihmiskehoa kun on käyty läpi, olen saanut muutamia oivalluksia. Olen aina ollut sellainen treenaaja, etten osaa pitää palauttavia jaksoja ja nyt se hieman jo on näkynyt jaloissa. Nyt on tietoisesti harjoittelujaksot olemassa, jolloin pudotetaan treenimäärää radikaalisti ja pari viikkoa on sitten kovia viikkoja. Samoja asioita käymme läpi koulussa mitä liikunnanohjaajat käyvät treenaamisen ja anatomian suhteen.
Olivatko vuoden pesäpalloilijan titteli ja tilastovoitot sinulle tavoitteita nuorempana?
Kyllä minä ehkä joskus asetin tavoitteen itselleni, että olisin jossain vaiheessa vuoden pesäpalloilija. Se on merkki siitä, että on saavuttanut absoluuttisen huipun pesäpallossa. Sitten nämä tilastovoitot, eivät ne ole olleet ikinä päätavoitteita, ovat vain plussaa. Nuokin henkilökohtaiset saavutukset, niitä ei voi muuten saavuttaa, ellei joukkue menesty. Kyllä omat tavoitteet rakentuvat aina joukkueen menestyksen kautta, syksystä syksyyn.
Tästä voisi päätellä, että omat statistiikat eivät ole päällimmäisenä mielessä. Olet esimerkiksi tuonut 533 juoksua miesten Superpesiksessä (kaikkien aikojen etenijätilaston 11. sijalla).
Ei ole olleet laskuissa itsellä. Lukemat ovat sellaiset kuin ovat. Toivottavasti ura jatkuu vielä ja pysyn ehjänä. Se on yksi päätavoite, että pysyn kunnossa ja pystyn auttamaan joukkuetta.
Onko sinulla peliuran kestolle muita tavoitteita tässä vaiheessa?
Ei ole… ei ole mitään tavoitteita. Veikkaan, että kun olen ollut vähän eri roolissa kuin Roope ja Kode ja kumppanit, rooli on ollut raadollisempi, paljon juoksemista ja etenemistä, en varmaan nelikymppiseksi asti välttämättä… tai mistäpä sitä koskaan tietää. Onhan Sigge Haapakoskikin pelannut pitkän uran etenijänä ja vieläkin jatkaa. Jos vain terveyttä riittää ja mielenkiinto säilyy, niin voihan ura vielä jatkua. Motivaatiota pitää olla, jos haluaa pesistä jatkaa.
Tällä hetkellä kuulostaa siltä, että sinulla motivaatiota riittää talveen ja ensi kesää kohti.
Motivaatio on kunnossa. Kun tässä puurramme viikkotreenejä, niin kyllähän sitä aina toivoisi, että tännekin saisi samanlaisia puitteita mitä isommilla paikkakunnilla on. Olisi mukava, jos olisi talven aikana mahdollisuuksia lyödä pitkältä ja treenata heittosuuntia pelinomaisemmin. Tietynlaiset pienet muutokset piristävät.
Toivotaan, että olosuhteet kehittyvät paikkakunnallamme ja se motivoi sinua jatkamaan vuosia ja vuosia.
Heh, toivotaan näin.
Vielä kerran onneksi olkoon. Hieno ura tähän asti. Tiedän että nautimme otteistasi tulevilla kausilla.
Kiitos paljon.
