VS
Sotkamo - Joensuu
Pe 19/08/2022 klo 17:30
Marjex Stadion

Lauri Rönkön kirje Jymyfaneille!

Alla oleva teksti on Lauri Rönkön käsialaa.


Hei!

En ole ollut joukkueen mukana kuluvana kautena niin kuin normaalisti. On aika viimein avata syitä poissaololleni.

Viime vuoden elokuun alussa vointini alkoi reistailla. Alkuun tuli kevyitä, mutta yllättäviä ja monipuolisia fyysisiä oireita. Jatkoin kuitenkin normaalia arkea niin kentällä kuin siviilissäkin. Pudotuspelien aikana oireet lisääntyi rajusti. Pidin ne pitkälti omana tietonani, kunnes ennen pronssipelejä oli vihellettävä peli poikki.

Oli aloitettava perusteelliset selvitykset olotilalleni. Tässä vaiheessa kärsin mm. ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, huimauksesta, päänsäryistä, sydämen rytmihäiriöistä ja tuntopuutoksista.

Pitkin syksyä ja talvea minua tutkittiin perusteellisesti. Mitään selitystä ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Oireita alkoi tulla lisää ja edelliset vahvistuivat. Joulun tienoilla aloin olla jo todella huolissani tulevaisuudesta. Suurimman osan ajasta pystyin vaan makaamaan. En ollut pystynyt harjoittelemaan juuri ollenkaan. Tammikuun alusta yritin palata joukkueen mukaan harjoituksiin, mutta reilun kahden viikon jälkeen oli todettava etten pysty.

Tammikuussa aloin saamaan selityksiä oireisiin. Minulla todettiin refluksitauti. Hetken tuntui hyvältä, se selittäisi osan oireista. Lähipäivinä tajusin myös, että tässä on edelleen muutakin. Tajusin, että henkisesti en voi kovin hyvin. Minulle kerrottiin, että kärsin mm. ahdistuneisuushäiriöstä, jonkin asteisesta masennuksesta sekä rajusta uupumuksesta. Alkoi olemaan selvää, että tätä oli jatkunut melko pitkään.

Jatkuva väsymys, huonot unet, stressi ja kova rasitus. Näistä huonon olon kierre todennäköisesti on liikkeelle lähtenyt. Nämä luultavasti laukaisi refluksinkin oireelliseksi. Koko syksyn ja talven jatkunut huoli omasta tilasta ruokki psyykkisiä oireita ja huonoa oloa.

Nyt, vajaa 4 kuukautta myöhemmin. Ollaan tultu iso harppaus eteenpäin. Isossa kuvassa, voin tällä hetkellä melko hyvin. Refluksitauti on osoittautunut yllättävän vaikeahoitoiseksi, mutta henkisesti voin paljon paremmin. Nyt uskallan puhua tästä. Ja olen pidempään ollut varma, että jossain vaiheessa tulen olemaan kunnossa. Edelleen on työtä edessä, mutta pienin askelin olen päässyt enemmän arkeen kiinni. En ole vielä joukkueen mukana harjoituksissa, mutta olen pystynyt jo pidemmän aikaa kevyesti harjoittelemaan. Minua ei vielä ensimmäisissä peleissä pelikentillä nähdä, mutta fiilis tällä hetkellä on se, että täältä tullaan vielä.

Näin jälkeen päin, onneksi osasin hakea apua ajoissa. On hyvä puhua asioista, hyvistä sekä huonoista tunteista. Kannustan kaikkia puhumaan jollekin jos on vaikeampaa. Ja joskushan meillä kaikilla on omat vaikeat hetkemme. Kuunnellaan myös toista, kun toisella tarvetta tulla kuulluksi.

Kiitos jo nyt lähipiirille, ystäville, Jymylle ja joukkueelle kaikesta ymmärryksestä ja tuesta sekä siitä, että minun ei ole tarvinnut kiirehtiä toipumisessa!

Nähdään kentillä, kun sen aika on! Hyvää pesiskesää kaikille!

Terveisin,
Lauri Rönkkö