Pelipäiväblogi: Ihmisen paras ystävä

Kyllä näissä pudotuspeleissä jokin taika on, varsinkin mitä pidemmälle peleissä mennään. Allekirjoittanutkin nimittäin nukkui levottoman yön, vaikka jännityksen piikkiin en kyllä tätä aio pistää, ehei. Asia on ehkä pikemminkin yhdistettävissä joulun odottamiseen!

Kahdeksannessatoista Jymyn iholla -sarjan osassa saamme vastauksen siihen, ketkä joukkueen pelaajista tulevat toimeen parhaiten koirien kanssa, tai näin ainakin antavat ymmärtää. Puolivälieräsarja Kiriä vastaan ratkesi Jyväskylässä viime torstaina ja katsomosta löytyi myös eräs arvovaltainen henkilö, joka ennätti kiirellisestä aikataulusta huolimatta vastata muutamaan kysymykseen…

Suurkiitokset Nykäsen Matille, että kiireestä huolimatta ennätti kommentit antamaan! Tämä on muuten nyt sitten jo toinen kerta kun Matti vierailee tässä sarjassa (ensimmäisen kerran osassa 15, ajassa 2:46-2:48), onkohan Matista nyt aivan muodostumassa sarjan vakiokasvo?

Älä itke Ritke Vorresteri

Vaikka menneiden muistelijaa tupataan tökkiä tikulla silmään, aion vielä nostaa esille erään traagisen tapahtuman, joka viikko sitten sunnuntaina pysäytti luultavasti monen suomalaisen miettimään sitä, että kaikki asiat eivät olekaan ikuisia, vaikka siltä tuntuisi. Puhun nyt tietenkin näyttelijä Ronn Mossin, alias Ridge Forresterin jättäytymisestä saippuasarjasta Kauniit ja rohkeat.

Asia uutisoitiin myös Sotkamon Jymyn kotipelissä, kolmannessa puolivälieräottelussa Jyväskylän Kiriä vastaan, kuinkas muuten. Käviväthän osa sarjan näyttelijöistä, mm. John McCook (Eric Forrester) ja Katherine Kelly Lang (Brooke Logan) 90-luvun puolivälissä paikan päällä Hiukan pesäpallostadionilla seuraamassa Miesten Superpesiksen pesäpallo-ottelua.

Hiljaiseksi vetää.

Päivän lentävä lause: ”Kyllä ne Sotkamossa on, en vain tiedä missä.” – Jimi Heikkinen oli aamutreenien aikaan vuorenvarma housujensa olinpaikasta.

-AH