VS
Sotkamo - Kouvola
To 05/08/2021 klo 18:00
Hiukan pesäpallostadion

Pelipäiväblogi: Ykköstilanteen erikoismies

Sen lisäksi, että kotiuttajat ovat tänään Sotkamon Ja Vimpelin välisessä El Klassikossa suuressa roolissa, nousee arvoon arvaamattomaan myös molempien joukkueiden numero kakkosten, Henri Puputin ja Antti Hartikaisen toiminta. Antti Hartikainen on ottanut Sotkamon Jymyssä harteilleen suuren, mutta satunnaiskatsojan parrasvaloilta piilottelevan vastuun: miehen siirtämisen ykköseltä kakkoselle.

Ykköstilanne. Tuota tilannetta, jossa etenijä töröttää ykköspesällä, pidetään pesäpalloon perehtyneiden kesken yhtenä vaikeimmista tilanteista, mitä kansallispelissämme voi olla. Lyöjän tarkoituksena olisi siis siirtää mies kakkospesälle ja tämän lisäksi mahdollisesti liueta itsekin täyttämään ykköspesä. Tuntuu ajatuksena simppeliltä, joten mihin se vaikeus siis oikein perustuu?

Annetaan sellaisen miehen valottaa asiaa, joka on purkanut ja tulee purkamaan näitä tilanteita roppakaupalla.

– Ykköstilanne on helpoin tilanne ulkokentälle sumputtaa ja pelata läheltä, sitä pystyy pelaamaan rohkeammin. Tämän lisäksi takapaloja on vältettävä, kun itsekin on ehdittävä ykköspesälle. Mitä pidemmälle lyöntivuoro etenee, sitä tukalampi olo on ykköstilanteen purkajalla, Sotkamon Jymyn Antti Hartikainen kertoo.

– Pitää muistaa kuitenkin, että kaikki oman roolin tilanteet ovat yhtä vaikeita, oli edessä sitten ykkös-, kakkos-, tai kotiutustilanne, hän lisää.

Hartikainen tietää mistä puhuu. Hän on tällä kaudella kerännyt tililleen 162 kärkilyöntiä, joista 110 on syntynyt siirtämällä etenijä kakkospesälle. Tätä paremmin kyseisen tilanteen purkamisessa on onnistunut vain ja ainoastaan kärkilyöntitilaston kärjessä keikkuva Vimpelin Henri Puputti, jolla noita onnistuneita siirtoja on kaikkiaan 115.

Antti Hartikainen suorittamassa elintärkeää takaetenemistä ykköspesälle. Kuva: Kimmo Rauatmaa

Antti Hartikainen suorittamassa elintärkeää takaetenemistä ykköspesälle. Kuva: Kimmo Rauatmaa

Prosenttipelaajat ja taitelijasielut

Ykköstilanteen vaikeus perustuu yhtenä tekijänä siis ulkokentän rohkeampaan pelaamiseen. Lyöjä itsekin saattaa löytää itsensä melkoisesta henkisestä umpikujasta: kun takapaloilta halutaan useimmiten välttyä, ei tilanteessa tunnu olevan kuin hävittävää. Mistä on hyvä ykköstilanteen purkaja sitten tehty? Tuota taitoa ei voi yksilöidä yhteen pelaajatyyppiin, mikäli Hartikaista on uskominen.

– Ykköstilanteen purkajia on erilaisia, on näitä kahdeksankymmenen prosentin varmuudella pomputtajia ja sitten on tällaisia taiteilijaniekkoja, ”Pasikokkosia”, joilta ei ikinä tule kahta samaa lyöntiä. Kokkonenkin on parikymmentä vuotta purkanut tuota tilannetta ja hyvin se on tuntunut sujuvan, Hartikainen naurahtaa.

Hartikainen itse luokittelee itsensä pomputtajaksi, juurikin tuollaiseksi ”prosenttipelaajaksi”. Prosenttiahan Antilta totta vie löytyy. Hartikaisen onnistumisprosentti ykköstilanteessa oli viime syksyn pudotuspeleissä häkellyttävästi yli 84.

Pinnan alta löytyy kuitenkin myös muuta kuin pomppu. Vaarallisuutensa Antti on osoittanut paukuttelemalla kunnareita tälle kaudelle kokonaiset kuusi kappaletta, suurempaan määrään on yltänyt vain Jymyn lyöjätykki Roope Korhonen kahdeksalla kunnarillaan. Hartikaisen monipuolisuuden alleviivaa myös Jymyn pelinjohtaja Mikko Kuosmanen.

– Antti pystyisi pelaamaan muutakin kuin pomppupeliä. Hän on erittäin monipuolinen ja muuntautumiskykyinen ja kykenee erilaisiin lyöntiratkaisuihin. Tällä hetkellä pomppu on vain sellainen lyönti, joka jyrää, kehuu Kuosmanen suojattiaan.

Hartikainen itse nostaa vaatimattomaan tapaansa onnistuneen ykköstilannepurun tärkeimmäksi lenkiksi kuitenkin etenijän.

– Ykkösasia on luottamus etenijään. Huippuetenijä helpottaa lyöjän hommaa. Ei tarvitse niin keskittyä koukkunäpin kierteeseen, kun tietää millaisella lyönnillä toinen kerkiää, Hartikainen huomauttaa.

Etenijän ja lyöjän välinen yhteistyö korostuu varsinkin ykköstilanteessa. Usein päätös etenemisestä sovitaan suoraan lyöjän ja etenijän kesken.

Etenijän ja lyöjän välinen yhteistyö korostuu varsinkin ykköstilanteessa. Usein päätös etenemisestä sovitaan suoraan lyöjän ja etenijän kesken.

Ei juoksuja ilman tilannetta

Prosenttipelaajat ja taitelijaniekat, siinä on kaksi ykkösvaihtajan prototyyppiä. Vaikka kotiuttajat ovat ne, jotka lehtien palstatilat rohmuavat ja joista sankarilaulut tullaan kirjoittamaan, ei näiden vaihtajaspesialistien merkitystä joukkueessa voi väheksyä millään tasolla.

– Kun tällä hetkellä katsoo Vimpeliä ja Sotkamoa, löytyy molemmilta maan parhaimmat ykköstilannepelaajat, pelinjohtaja Kuosmanen korostaa.

Tämä ei voi olla silkkaa sattumaa. Mikäli Hartikaisen ja Puputin kaltaiset miehet eivät pestiänsä hoitaisi, eivät ”Jannemäkelät” ja ”Roopekorhoset” paukuttelisi juoksijaakaan tähän malliin kotipesään.

– Jos vaihtaja onnistuu, on silloin myös joukkueen voitto lähellä. Minun tehtäväni on siirtää mies ykköseltä kakkoselle mahdollisimman vähillä paloilla. Se helpottaa tulevia tilanteita, Hartikainen toteaa.

– Viime aikoina on käynyt sitä, ettei ole päässyt takana etenemään ykköselle. Siinä on petraamisen paikka, hän tuumii.
Kiistattomasta taituruudestaan huolimatta kärkilyöntitilaston voittoa ei ole elokuun kolmas päivä 28 vuotta täyttävä Hartikainen vielä juhlinut. Tuon tittelin saavuttamiseen hän suhtautuu viisaalla tyyneydellä.

– Se tulee jos tulee. Koen, että jos sitä liikaa ajattelee, niin se sumentaa ajatusmaailmaa, jolloin tulee vääriä lyöntiratkaisuja, Antti aprikoi.

Kuulostavat aidon joukkuepelaajan sanoilta.

Numerolla kaksi pelaaminen vaatii monipuolisuutta. Mailataituruuden lisäksi jalkojen on oltava kunnossa, sillä etenemiseltä ei voi välttyä.

Numerolla kaksi pelaaminen vaatii monipuolisuutta. Pätevän mailatyöskentelyn lisäksi jalkojen on oltava kunnossa, sillä etenemiseltä ei voi välttyä. Hartikainen on tämän kauden etenijätilastossa viidennellä sijalla.

Antti Hartikainen

Kausi 2013 (Tilanne 31.7.)

Lyödyt: 6+7
Tuodut: 41
Kärkilyönnit: 162
Kokonaisonnistumisprosentti: 78,64 %

-AH